No niin ajattelin tässä että pitäs vähän kirjoitella miten täällä menee, kun ei ole oikein tullu mitään postailtua. Lähinnä siksi että täällä on vaan niin paljon tekemistä ja jotenkin vaikea löytää aikaa (ja jaksamista) kirjottaa. Olen tässä huomannut, että en ehkä ole kaikkien aikojen ahkerin kirjoittaja. Mutta nyt siis on kulunut jo melkein seitsämän viikkoa täällä ja arkielämään on alkanut kehittyä ihan rutiini. Ajattelin siis että kirjoittaisin vähän ihan tavallisesta arkipäivästä täällä.
Niin kuin kaikki varmaan tietää vahto-oppilaiden on raahauduttava kouluun samalla tavalla kuin muidenkin ja yritettävä jopa saada siellä jotain aikaan. Siispä joka arkiaamu puhelimeni pärähtää soittamaan Linkin Parkia 6:40, että ehdin hyvin valmistautua ennen kuin lähdemme host siskoni kanssa koluun 7:30. Nukun siis samassa huoneessa nuoremman host siskoni kanssa ja hän uinuu vieressä vielä parikymmentä minuuttia minun jälkeenä. Yasminella on ehkä parhaat koskaan nähemäni unenlahjat, hän ei nimittäin oikeasti herää jos ei halua. No siitä sitten kun pääsee kömpimään pois sängystä on aika vetää päälle koulupuku. Olen ihan tosissani sitä mieltä että koulupuku on todellinen siunaus. On niin ihanaa kun ei tarvitse vaivautua valitsemaan vaatteitaan itse. Ja itse vielä pidän koulupuvustamme, jonka liitän tähän kuvalla. Vähän enne kouluun lähtöä juon kupposen sitä litkua, jota nämä täällä kutsuvat kahviksi ja ehkä nielen pari keksiä, jos tekee mieli. Mutta täällä ei siis harrasteta asiaa nimeltä aamupala, mikä on sinänsä harmi. Mutta näköjään pärjään ilmankin.
Kävelymatka kouluun on hurjat kaksi kortteli ja raitis ilma tekee ihan hyvää aamuisin. Käyn siis koulua Maipun yksityisessä "yläkoulussa" (escuela secundaria), jossa on kuusi vuosiluokkaa, joista itse olen viidennellä. Koulussa päivät on suhteellisen lyhyitä yksinkertaisia omalla tavallaan. Ei ole pitkiä välitunteja tai ruokatunteja, on vain viisi tai kuusi tunnin mittaista oppituntia, joiden välissä on viiden minuutin välitunnit. Meidän luokkamme opiskelee 12 eri ainetta + liikuntatunnit kaksi kertaa viikossa koulun jälkeen iltapäivällä. Oppiaineet on aika yhteiskuntapainotteisia. Opiskelemme ekonimiaa, lakia, politiikkaa, historiaa ynnä muuta sellaista. Itse haluaisin opiskella enemmän luonnontieteitä ja kieliä, mutta saan tyytyä matematiikkaa, kemiaan, maantietoon ja englantiin. Eikä sillä toisaalta ole niin paljon väliä, kun en oikestaan ymmärrä opetuksesta paljoa mitään muutenkaan. Kopioin kyllä kaikki muistiinpanot ja koitan parhaani mukaan pysyä kärryillä, mutta melko usein minulla ei ole mitään hajua missä mennään. Toisinaan koitan olla tuottelias ja käytän tunnit esimerkiksi espanjan opiskeluun. Välitunneilla tehdään aika lailla samoja juttuja kuin Suomessa, jutellaan kavereille, pelataan jalkapalloa yms.
Koulupäiväni loppuvat yhdeltä tai kahdelta, jonka jälkeen on niin mukava tulla kotiin, kun täällä jo ruoka odottaa pöydässä. Claudia on oikea siunaus ja en oikein tiedä mitä teen, kun palaan Suomeen ja ei ole enää taloudenhoitajaa ja pitää taas itse opetella petaamaan petinsä (kyllä mie isi sen petaan... ainakin välillä). Sitten ruoan jälkeen, jos oikein kovin väsyttää on aika päiväunille. Tämä argentiinalaisten siesta ja se että päivisin nukutaan paljon sopii minulle oikein hyvin. Siinä vain käy hyvin usein niin että päikkärit vähän venähtää ja siinä menee sitten suurin osa iltapäivästä. Mutta mikäs siinä, ei silloin muutenkaan niin paljon tekemistä ole. Toisinaan saatan puuhastella jotain nopeati, mutta yleensä nukun siihen asti kunnes lähden jonnekin. Yleensä siinä viiden kuuden aikoja lähden kavereiden kanssa puistoon istuskelemaan tai jonkun luokse syömään jotain pientä. Välillä lähden juoksemaan tai luen espanjaa, jos kavereilla on muuta tekemistä. Sitten illemmalla lähden salille. Voin sanoa, että Maipun pikku kuntosali tuntui alkuun vähän rupuselta Joensuun Foreverin jälkeen, mutta kaikkeen tottuu.
Kesti hetki totutella siiden että illallinen syödään vasta puoli yhdeksän kymmenen aikaan. Kun tulen kotiin salilta siinä on vielä oikein mukavasti aikaa käydä pesulla ja puuhastella jotain ennen ruokaa. Alan jo pikku hiljaa tottua tähän kovin lihapainotteiseen ruokavalioon, enkä ollut edes kovin yllättynyt, kun tässä yksi ilta illallisena oli vain lihaa ja majoneesia (se ei kuitenkaan ole mitenkään yleistä, johtui kait siitä että hostäitini ei oikein voinut hyvin). Mutta en voi tarpeeksi painottaa että ruoka täällä on hyvää ja etenkin liha... Ennen tänne tuloa en ollut ajatellut että tuoreus voi vaikuttaa paljoa lihan laatuun, mutta voi kyllä. Tuore liha vaan on paljon mehukaampaa. No ruokailun jälkeen onkin sitten jo aika vetäytyä nukkumaan, paitsi jos on torstai ja minun tiskivuoro. On oikeastaan ihan mukava olla välillä avuksi, kun täällä ei tule paljoa kotitöitä tehtyä, mutta välillä iltaisin siinä yhdentoista aikaan alkaa jo väsyttää. Pakko sanoa että ikävöin omaa sänkyä Suomessa. Tällä sänkyni on sellainen perussänky patjalla, eikä se nyt ole niin luksusta. Ihan hyvin sen kanssa tulee toimeen ja hyvin siinä nukkuu, mutta ihan tosissani rakastin suomalaista sänkyäni yli kaiken. Se vain on niin taivaallinen... Mutta no onpahan jotain minkä vuoksi palata.
Mutta pointti tässä postauksessa nyt oli varmaan se että halusin vain kertoa mitä täällä tavallisesti puuhastelen ja että elämäni täällä alkaa normalisoitua. Alan jo tuntea melko paljon ihmisä ja paikkoja täällä ja tämä kylä pahanen alkaa tuntua kodilta.Sooo... Almost seven weeks here. And it has gone so fast. There has been a lot to do and that's probably why I haven't written so much... Plus I'm super lazy. But anyways now that I am writing I thought I could let you guys know what my everyday life here is like.
Like every other exchange student around the world I have to attend school here. So every morning my alarm goes off at 6:40. Normally it takes a little longer for me to get up but by 7:15 I've got out of bed, tried to to something to my face to look normal and put on my lovely uniform. For real I actually love it that i don't need to bother to choose my clothes. So after that I try to consume the thing that these people call coffee and leave for school. Yeah, without proper breakfast... Tell me about it...Our schooldays start at 7:40. I go to school in this private school close to us. It's very nice. I go to 5th class which means we're the second oldest and there are a lot of kids much younger than me too but that doesn't really matter. At school my class studies 12 different subjects + physical education. We study a lot of subjects like law, economy, politics, history etc. etc. It's okay, but I would've wanted to study more languages and natural sciences. But I guess I'll leave that stuff for Finland. So in school I obviously don't understand much cause everything is in Spanish. I copy most of the notes but sometimes when I want to do something real useful I might study Spanish or something like that. The classes aren't very interesting for me but school is ok in general cause I have friends there and I meet people I don't see so much after school.
School ends 1 pm or 2 pm and after that I come home and eat. It's so wonderful when the food is already there and my bed is already made and all... I don't have to do anything. Thank you Claudia. I don't know how I'll survive when I go back to Finland and have to start cleaning again. After lunch there's time to take a nap and here most of the people sleep after school/work. I don't mind. After a nice few-hour-long nap I usually spend the evening with my friends or go running or to the gym. The gym here is pretty small compared to the one I went to in Finland so I've had to come up with new ways to work out. But I like a challenge. After I'm done with all that I come home and take a shower or something. Then we have dinner around 10 pm. It's pretty late compared to what I'm used to but you get used to it. I like it how the whole family gets together to have dinner. In Finland during the week we just eat what we can when we can. But that's okay too. I really like to watch Netflix when I eat.So after dinner there's not much left to do. Except if it's Thursday and I have to do the dishes. But yeah then we go to bed and that is pretty much my typical day here. Or course every day is different and unique in some way, but I've built some kind of routine here. Things are really starting to fall in place and this place starts to feel like home.
