Elämää Argentiinassa

No niin ajattelin tässä että pitäs vähän kirjoitella miten täällä menee, kun ei ole oikein tullu mitään postailtua. Lähinnä siksi että täällä on vaan niin paljon tekemistä ja jotenkin vaikea löytää aikaa (ja jaksamista) kirjottaa. Olen tässä huomannut, että en ehkä ole kaikkien aikojen ahkerin kirjoittaja. Mutta nyt siis on kulunut jo melkein seitsämän viikkoa täällä ja arkielämään on alkanut kehittyä ihan rutiini. Ajattelin siis että kirjoittaisin vähän ihan tavallisesta arkipäivästä täällä.

Niin kuin kaikki varmaan tietää vahto-oppilaiden on raahauduttava kouluun samalla tavalla kuin muidenkin ja yritettävä jopa saada siellä jotain aikaan. Siispä joka arkiaamu puhelimeni pärähtää soittamaan Linkin Parkia 6:40, että ehdin hyvin valmistautua ennen kuin lähdemme host siskoni kanssa koluun 7:30. Nukun siis samassa huoneessa nuoremman host siskoni kanssa ja hän uinuu vieressä vielä parikymmentä minuuttia minun jälkeenä. Yasminella on ehkä parhaat koskaan nähemäni unenlahjat, hän ei nimittäin oikeasti herää jos ei halua. No siitä sitten kun pääsee kömpimään pois sängystä on aika vetää päälle koulupuku. Olen ihan tosissani sitä mieltä että koulupuku on todellinen siunaus. On niin ihanaa kun ei tarvitse vaivautua valitsemaan vaatteitaan itse. Ja itse vielä pidän koulupuvustamme, jonka liitän tähän kuvalla. Vähän enne kouluun lähtöä juon kupposen sitä litkua, jota nämä täällä kutsuvat kahviksi ja ehkä nielen pari keksiä, jos tekee mieli. Mutta täällä ei siis harrasteta asiaa nimeltä aamupala, mikä on sinänsä harmi. Mutta näköjään pärjään ilmankin.


Kävelymatka kouluun on hurjat kaksi kortteli ja raitis ilma tekee ihan hyvää aamuisin. Käyn siis koulua Maipun yksityisessä "yläkoulussa" (escuela secundaria), jossa on kuusi vuosiluokkaa, joista itse olen viidennellä. Koulussa päivät on suhteellisen lyhyitä yksinkertaisia omalla tavallaan. Ei ole pitkiä välitunteja tai ruokatunteja, on vain viisi tai kuusi tunnin mittaista oppituntia, joiden välissä on viiden minuutin välitunnit. Meidän luokkamme opiskelee 12 eri ainetta + liikuntatunnit kaksi kertaa viikossa koulun jälkeen iltapäivällä. Oppiaineet on aika yhteiskuntapainotteisia. Opiskelemme ekonimiaa, lakia, politiikkaa, historiaa ynnä muuta sellaista. Itse haluaisin opiskella enemmän luonnontieteitä ja kieliä, mutta saan tyytyä matematiikkaa, kemiaan, maantietoon ja englantiin. Eikä sillä toisaalta ole niin paljon väliä, kun en oikestaan ymmärrä opetuksesta paljoa mitään muutenkaan. Kopioin kyllä kaikki muistiinpanot ja koitan parhaani mukaan pysyä kärryillä, mutta melko usein minulla ei ole mitään hajua missä mennään. Toisinaan koitan olla tuottelias ja käytän tunnit esimerkiksi espanjan opiskeluun. Välitunneilla tehdään aika lailla samoja juttuja kuin Suomessa, jutellaan kavereille, pelataan jalkapalloa yms.

Koulupäiväni loppuvat yhdeltä tai kahdelta, jonka jälkeen on niin mukava tulla kotiin, kun täällä jo ruoka odottaa pöydässä. Claudia on oikea siunaus ja en oikein tiedä mitä teen, kun palaan Suomeen ja ei ole enää taloudenhoitajaa ja pitää taas itse opetella petaamaan petinsä (kyllä mie isi sen petaan... ainakin välillä). Sitten ruoan jälkeen, jos oikein kovin väsyttää on aika päiväunille. Tämä argentiinalaisten siesta ja se että päivisin nukutaan paljon sopii minulle oikein hyvin. Siinä vain käy hyvin usein niin että päikkärit vähän venähtää ja siinä menee sitten suurin osa iltapäivästä. Mutta mikäs siinä, ei silloin muutenkaan niin paljon tekemistä ole. Toisinaan saatan puuhastella jotain nopeati, mutta yleensä nukun siihen asti kunnes lähden jonnekin. Yleensä siinä viiden kuuden aikoja lähden kavereiden kanssa puistoon istuskelemaan tai jonkun luokse syömään jotain pientä. Välillä lähden juoksemaan tai luen espanjaa, jos kavereilla on muuta tekemistä. Sitten illemmalla lähden salille. Voin sanoa, että Maipun pikku kuntosali tuntui alkuun vähän rupuselta Joensuun Foreverin jälkeen, mutta kaikkeen tottuu.

Kesti hetki totutella siiden että illallinen syödään vasta puoli yhdeksän kymmenen aikaan. Kun tulen kotiin salilta siinä on vielä oikein mukavasti aikaa käydä pesulla ja puuhastella jotain ennen ruokaa. Alan jo pikku hiljaa tottua tähän kovin lihapainotteiseen ruokavalioon, enkä ollut edes kovin yllättynyt, kun tässä yksi ilta illallisena oli vain lihaa ja majoneesia (se ei kuitenkaan ole mitenkään yleistä, johtui kait siitä että hostäitini ei oikein voinut hyvin). Mutta en voi tarpeeksi painottaa että ruoka täällä on hyvää ja etenkin liha... Ennen tänne tuloa en ollut ajatellut että tuoreus voi vaikuttaa paljoa lihan laatuun, mutta voi kyllä. Tuore liha vaan on paljon mehukaampaa. No ruokailun jälkeen onkin sitten jo aika vetäytyä nukkumaan, paitsi jos on torstai ja minun tiskivuoro. On oikeastaan ihan mukava olla välillä avuksi, kun täällä ei tule paljoa kotitöitä tehtyä, mutta välillä iltaisin siinä yhdentoista aikaan alkaa jo väsyttää. Pakko sanoa että ikävöin omaa sänkyä Suomessa. Tällä sänkyni on sellainen perussänky patjalla, eikä se nyt ole niin luksusta. Ihan hyvin sen kanssa tulee toimeen ja hyvin siinä nukkuu, mutta ihan tosissani rakastin suomalaista sänkyäni yli kaiken. Se vain on niin taivaallinen... Mutta no onpahan jotain minkä vuoksi palata.

Mutta pointti tässä postauksessa nyt oli varmaan se että halusin vain kertoa mitä täällä tavallisesti puuhastelen ja että elämäni täällä alkaa normalisoitua. Alan jo tuntea melko paljon ihmisä ja paikkoja täällä ja tämä kylä pahanen alkaa tuntua kodilta.

Sooo... Almost seven weeks here. And it has gone so fast. There has been a lot to do and that's probably why I haven't written so much... Plus I'm super lazy. But anyways now that I am writing I thought I could let you guys know what my everyday life here is like.

Like every other exchange student around the world I have to attend school here. So every morning my alarm goes off at 6:40. Normally it takes a little longer for me to get up but by 7:15 I've got out of bed, tried to to something to my face to look normal and put on my lovely uniform. For real I actually love it that i don't need to bother to choose my clothes. So after that I try to consume the thing that these people call coffee and leave for school. Yeah, without proper breakfast... Tell me about it...

Our schooldays start at 7:40. I go to school in this private school close to us. It's very nice. I go to 5th class which means we're the second oldest and there are a lot of kids much younger than me too but that doesn't really matter. At school my class studies 12 different subjects + physical education. We study a lot of subjects like law, economy, politics, history etc. etc. It's okay, but I would've wanted to study more languages and natural sciences. But I guess I'll leave that stuff for Finland. So in school I obviously don't understand much cause everything is in Spanish. I copy most of the notes but sometimes when I want to do something real useful I might study Spanish or something like that. The classes aren't very interesting for me but school is ok in general cause I have friends there and I meet people I don't see so much after school.

School ends 1 pm or 2 pm and after that I come home and eat. It's so wonderful when the food is already there and my bed is already made and all... I don't have to do anything. Thank you Claudia. I don't know how I'll survive when I go back to Finland and have to start cleaning again. After lunch there's time to take a nap and here most of the people sleep after school/work. I don't mind. After a nice few-hour-long nap I usually spend the evening with my friends or go running or to the gym. The gym here is pretty small compared to the one I went to in Finland so I've had to come up with new ways to work out. But I like a challenge. After I'm done with all that I come home and take a shower or something. Then we have dinner around 10 pm. It's pretty late compared to what I'm used to but you get used to it. I like it how the whole family gets together to have dinner. In Finland during the week we just eat what we can when we can. But that's okay too. I really like to watch Netflix when I eat.

So after dinner there's not much left to do. Except if it's Thursday and I have to do the dishes. But yeah then we go to bed and that is pretty much my typical day here. Or course every day is different and unique in some way, but I've built some kind of routine here. Things are really starting to fall in place and this place starts to feel like home.

Eka postaus paikan päältä

No niin nyt on jo melkein kaks viikkoo vierähtänyt täällä Argentiinassa ja Maipussa pyöriessä. Tekemistä on riittänyt ja siksi on tämä blogin kirjottaminenkin vähän viivästynyt. Suomi jäi siis taaksepäin perjataina 20. elokuuta, kun lennettiin Amsterdamin kautta Buenos Airesiin. Lennot oli ihan mielettömän puuduttavia mutta niistäkin selvittiin. Lentokentällä meitä odoteltiin kylttien kanssa ja pari Rotary-klubini jäsentä toivat minut Maipuun. Ajomatka oli kolme tuntia ja kun en nukkunut, katselin ikkunasta uutta kotimaatani ja onhan se kieltämättä kaunis, vaikka tämä alue Argentiinasta ei olekaan henkeäsalpaavien luontoilmiöiden peitossa. Ja lehmiä kyllä riittää! Ekat päivät Maipussa meni tutustuessa perheeseen ja totutellessa maan menoon. Eka host perheeni on ihan mahtava ja voisin kyllä huoletta viettää tässä perheessä vaikka koko vuoden. Kaikki muutkin täällä on niin lämminhenkisiä ja avoimia että tuntee olosa heti tervetulleeksi. Mutta se on varmaan osa sitä kuuluisaa lattarikulttuuria. Koulussakin minut otettiin avosylein vastaan. Sain luokaltani heti kavereita ja tytöt on tehny illoistani täällä astetta hauskempia. Tuli toki vähän yllätyksenä miten pienellä luokalla olen: meitä on minut mukaan lukien vain 10. Mutta ääntä niistä kyllä lähtee 50 eestä. Olen saanut kavereita myös koulun ulkopuolelta ja se on niin ihanaa, kun ihmiset ei ujostele vaan tulee innoissaan tutustumaan (tosin kun Suomessa).

Täällä on saanut totutella joihinkin uusiin tosi argentiinalaisiin asioihin. Olin ollut Maipussa jonkun pari tuntia kun nenän eteen tungettiin jo esimmäinen muki mateeta. Tämä argentiinalaisten herkkujuoma ei ole ehkä uusi suosikkini, mutta meneehän tuo. Ja sitä on kyllä tullut juotua. Suomalaista kahvia tulen kyllä kaipaamaan, kun pitäisi vuosi pärjätä murukahvilla. Täällä on myös sisätiloissa välillä tosi kylmä ja ekät päivät meni viien peiton kanssa nukkuessa. Ruoka on tosi hyvää, vaikka alankin pikku hiljaa kaipaamaan ihan kasviksia ja salaattia. Melkein kaikilla aterioilla syödään ihan kunnon lihaa tai kinkkua tai jonkun sortin jauhenlihaa. Lähimmäs kasvisruokaa päästiin viime viikolla, kun syötiin kanaa. Argentiina ei sii ole ruokansa puolesta kasvissyöjien taivas. Se ei toki minua haittaa. Niin kuin jo aiemmin sanoi nii tekemmistä on riittänyt. Koulupäivät ovat tosin yllättävän lyhyitä (8-13 tai 14), mutta illat ovatkin sitten menneet kavereiden kanssa mateeta juodessa ja on tässä kouluhommiakin joutunut tekemään.
Viime viikon keskiviikkona kävin klubikokouksessa ja paikallinen Rotary klubini vaikuttaa oikein mukavalta. Viikonloppuna lähdettiin käymään maalla. Sain vasta täällä ollessani tietää että perheelläni on tuossa vähän matkan päässä talolta semmonen pieni maatila hevosineen, lehmineen ja lampaineen. Siellä pääsi sitten ihan läheltä seuraamaan kunnon argentiinalaista lihan kokkausta. Host veljeni retuutti sieltä jostain pellolta pikku lampaan hevoskyydillä tilalle ja meni hetki ennen kun älysin että siinä oli sitten sen päivän päivällinen. Sinänsä surullista, mutta ihan hyvältä maistu. Ja on tässä jo päässyt kokemaan niin jalkapallopelit kuin syntymäpäiväjuhlatkin. Muuten kaikki on tosiaan sujunut oikein hyvin, mutta kielen kanssa ongelmia riittää. Espanja sujuu kyllä päivä päivältä paremmin, mutta kyllä se vähän harmittaa kun ei oikein osaa osallistua keskusteluihin tai ees vastata kysymyksiin kunnolla. Mutta eiköhän se tästä.

On toki tapahtunut paljon muutakin ja olisi vaikka kuinka paljon kerrotavaa, mutta jos tunkisin sen kaiken yhteen postaukseen siitä tulisi sellainen romaani ettei sitä kukaan lukisi joten tutuille terveisii ja niin edelleen.

So it's been almost two weeks since I arrived in Argentina and so far it has been great. There has been a lot to do so writing this post has been delayed a little. The flights from Finland to Argentina were super long but we made it to our beautiful host country. A few members of my rotary club came to get me from Buenos Aires and brought me to Maipu. During the drive I watched out the window at my new home and it is so pretty... And there are a lot of cows.
 The first few days here I got to know my family and tried to understand how things work here. My first host family is absolutely awesome and I could gladly spend the whole year with them. Actually everybody here is so nice and welcoming. I've made many new friends and it's wonderful how people just come to talk to me without being shy (I wish it was like that in Finland too).

As I said it has been quite busy few days. I've spent a lot of time with my friends after school since quite after someone is like:"Hey you wanna come to our house to drink some mate?" And sure I do. Sometimes I just wish it was coffee instead of mate cause the traditional Argentinian drink isn't really my favorite. Don't get me wrong it isn't bad either, but I'm gonna miss proper Finnish coffee. In addition to hanging out with my friend I've gone to see a football match, visited my familys farm, been to a few birthday parties etc. etc. And I have eaten... a lot. The food here is great. When we were at the farm they actually killed a lamb and cooked. I was a little doubtful at first but it was really delicious. So yeah everything is great here (except for Spanish, 75% of the time I have no idea what people are talking about, but it'll be all right). Of course there's much more to tell but I don't think it's possible to fit it all in one post. So till next time....
 

Aloitus

Hei vaan! Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen tämän vuoden ajaksi, että perhe, ystävät, sukulaiset ja Rotary klubilaiset täällä voivat seurata vuoteni kulkua. Toivottavati tästä voisi olla jotain apua myös jollekin vaihtoon lähtevälle tai vaihtovuotta harkitsevalle.  Tämä vaihtoon lähtöä edeltävä kesä on ollut ihan super kiireinen, joten blogin aloittaminenkin meni aika myöhälle mutta tästä lähtee.

Vaihtoon lähteminen ja Suomesta pois muuttaminen ovat olleet minulle pitkä aikaisia haaveita. Jossain vaiheessa alkoi vaan tuntua siltä että samassa kaupungissa asuminen ja samojen asioiden tekeminen ei enää riitä ja tahdon nähdä maailmaa. Tällä hetkellä olen ihan mielettömän onnellinen että pääsen lähtemään.

Olen tässä huomannut että olen vaihto-oppilaana (ja muutenkin ihmisenä) kaikessa myöhässä. Normaali tilanteessa Rotary vaihto-oppilaathan hakevat vaihtoon jo syyskuuhun mennessä, mutta itse olin vähän oman polkuni kulkija ja hain vasta marraskuussa. Alkuvuodesta oli kovati sitä mieltä että lähden vaihtoon vasta lukion kakkos vuoden jälkeen, että saan olla pidempään oman vuosiluokkani kanssa. Marraskuussa yksi kaverini, joka oli Rotary vuosivaihdossa Meksikossa, tuli juttelemaan minulle ja tuli puheeksi että Kiteen Rotary klubilla ei ole tälle tulevalle vuodelle vaihto-oppilasta ja siinä voisi olla mahdollisuus päästä vielä vaihtoon. Silloin rupesin miettimään asiaa uudestaan ja päätin että nyt tai ei koskaan. Pääsin kuin pääsinkin Kiteen klubin vaihto-oppilaaksi ja en voi oikein edes ilmaista miten kiitollinen olen klubilleni ja kaikille rotareille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.

Hakuprosessi piti sitten tehdä aika kiireellä ja maavaihtoehdotkin tuli päätettyä lopullisesti jo haastattelu tilanteessa (mihin en siis ollut ihan henkisesti valmis). Vaihtoehtoni olivat Uusi-Seelanti, Kanada, Argentiina ja Italia. Halusin lähteä mahdollisimman kauas. Olisin kaikkein mieluiten halunnut englannin kieliseen maahan ja kun Rotarylla pitää valita kaksi ei englannin kielistä maata ajattelin että otan yhden Euroopan maan ja yhden lattarimaan. Painiskelin Argentiina ja Brazilian välillä ja siinä kiireessä päädyin sitten vain jotenkin Argentiinaan. Helmikuussa sitten tuli tieto, että lähden Argentiinaan ja aluksi olin ihan murtunut tiedosta. Se oli loppunjen lopuksi maista ehkä viimeinen johon olisin halunnut. Idealle alkoi kuitenkin pikkuhiljaa lämmetä ja aloin unelmoimaan Argentiinan upeista vuoristomaisemista, hiekkarannoista ja miljoonakaupungeista.

Pari kuukautta myöhemmin sain sitten tidon ensimmäisestä host-perheestä ja siten myös hostkaupungista ja siihen haihtuivat sitten haaveet hiekkarannoista ja isoista kaupungeista. Neljän päivän päästä matkani vie nimittäin Buenos Airesin provinssissa sijaitsevaan Maipuun, joka on sellainen 10000 ihmisen pikku kaupunki ja vaikuttaa olevan aika lailla keskellä ei mitään.

Ei se kaupunkikaan sitten ollut ihansellainen, josta olin unelmoinut, mutta nyt olen kyllä oppinut huomaamaan miten vaihdon kanssa kaikki voi tuntua menevän huonoinpaan mahdolliseen suuntaan, mutta silti huomaa olevansa mielettömän onnellinen vallitsevasta tilanteesta. Olen nimittäin tosi innoissani Maipuun muuttamisesta, sillä se on alkanut vaikuttaa lämminhenkiseltä ja suloselta kaupungilta. Kaikki siellä kuulemma jo tietävät minusta (ei paineita) ja olen ilmeisesti/toivottavasti ihan tervettullut. Ensimmäinen host perheeni vaikuttaa tosi mukavalta ja paikalliset koulukaverini, joille olen jutellut ovat ihan mielettömän ystävällsiä. Myös argentiina alkaa tuntua tosi oikealta vaihtoehdolta sillä on niin hienoa oppia espanjaa ja päästä kokemaan se kuuluisa latinolaiskulttuuri (ja tietysti ne argentiinaaiset pihvit). Kuulemani Latinalaisessa Amerikassa on myös ihania ihmisiä ja menen oikein mielelläni tarkistamaan asian itse.

Tulipa nyt aika pitkä postaus, mutta siinä on sillä lailla melko tiivitetysti mitä olisin saattanut kevään ja kesän aikaan kirjoitella, jos olisin saanut jotain aikaan. Toki jäi vielä kerrottavaa, mutta siitä sitten myöhemmin.


Hello!  I thought I should write a blog so my friends and relatives can read what I'm up to in Argentina and I figured I could write in English too so my foreign friends will be able to follow my year as well. Of course I won't write in English as much as in Finnish.... mostly cause I'm lazy. But I'll do my best.

So, an exchange year has been a dream of mine for so long that I think it was going to happen at some point anyway. I just want to see the world so bad. Every time I returned home from a trip abroad I always want to go back immediately. At the moment moving to Argentina feels so great and I'm super excited to go.

At first I thought I should go on an exchange after my second year of high school, so I didn't apply in September when the other Rotary exchange students did. Later it was too late even if I changed my mind. But in November a friend of mine who was an exchange student in Mexico told me that Kitee Rotary club didn't have and exchange student for next year and that might be an opportunity for me to get to go on an exchange next year. So I decided now or never. By some miracle I became a Rotary exchange student and I'm so grateful for it.

After that my applying process happened really fast and even my country options were decided in bit of a hurry. In the end they were New Zealand, Canada, Argentina and Italy. In February I got an email telling me that I'm going to Argentina. First I was very disappointed because I would have wanted to go to a country where they spoke English. But then i really started to like the idea of moving to Latin America. A few months later I got to know my host city and that too wasn't exactly what I had been dreaming about. In a few days I'm moving to Maipu which is a small place with 10000 inhabitants (you can see the location in the map above). I would've rather gone to a big place. But now I'm actually really happy with my host city and my host country and I don't think I would want to go anywhere else anymore. Maipu seems to be a really sweet place and the people there seem super friendly. I'm also very excited about learning Spanish and getting to know the culture in Latin America. I hope this is going to be a great year.