Vaihtoon lähteminen ja Suomesta pois muuttaminen ovat olleet minulle pitkä aikaisia haaveita. Jossain vaiheessa alkoi vaan tuntua siltä että samassa kaupungissa asuminen ja samojen asioiden tekeminen ei enää riitä ja tahdon nähdä maailmaa. Tällä hetkellä olen ihan mielettömän onnellinen että pääsen lähtemään.
Olen tässä huomannut että olen vaihto-oppilaana (ja muutenkin ihmisenä) kaikessa myöhässä. Normaali tilanteessa Rotary vaihto-oppilaathan hakevat vaihtoon jo syyskuuhun mennessä, mutta itse olin vähän oman polkuni kulkija ja hain vasta marraskuussa. Alkuvuodesta oli kovati sitä mieltä että lähden vaihtoon vasta lukion kakkos vuoden jälkeen, että saan olla pidempään oman vuosiluokkani kanssa. Marraskuussa yksi kaverini, joka oli Rotary vuosivaihdossa Meksikossa, tuli juttelemaan minulle ja tuli puheeksi että Kiteen Rotary klubilla ei ole tälle tulevalle vuodelle vaihto-oppilasta ja siinä voisi olla mahdollisuus päästä vielä vaihtoon. Silloin rupesin miettimään asiaa uudestaan ja päätin että nyt tai ei koskaan. Pääsin kuin pääsinkin Kiteen klubin vaihto-oppilaaksi ja en voi oikein edes ilmaista miten kiitollinen olen klubilleni ja kaikille rotareille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.
Hakuprosessi piti sitten tehdä aika kiireellä ja maavaihtoehdotkin tuli päätettyä lopullisesti jo haastattelu tilanteessa (mihin en siis ollut ihan henkisesti valmis). Vaihtoehtoni olivat Uusi-Seelanti, Kanada, Argentiina ja Italia. Halusin lähteä mahdollisimman kauas. Olisin kaikkein mieluiten halunnut englannin kieliseen maahan ja kun Rotarylla pitää valita kaksi ei englannin kielistä maata ajattelin että otan yhden Euroopan maan ja yhden lattarimaan. Painiskelin Argentiina ja Brazilian välillä ja siinä kiireessä päädyin sitten vain jotenkin Argentiinaan. Helmikuussa sitten tuli tieto, että lähden Argentiinaan ja aluksi olin ihan murtunut tiedosta. Se oli loppunjen lopuksi maista ehkä viimeinen johon olisin halunnut. Idealle alkoi kuitenkin pikkuhiljaa lämmetä ja aloin unelmoimaan Argentiinan upeista vuoristomaisemista, hiekkarannoista ja miljoonakaupungeista.
Pari kuukautta myöhemmin sain sitten tidon ensimmäisestä host-perheestä ja siten myös hostkaupungista ja siihen haihtuivat sitten haaveet hiekkarannoista ja isoista kaupungeista. Neljän päivän päästä matkani vie nimittäin Buenos Airesin provinssissa sijaitsevaan Maipuun, joka on sellainen 10000 ihmisen pikku kaupunki ja vaikuttaa olevan aika lailla keskellä ei mitään.Ei se kaupunkikaan sitten ollut ihansellainen, josta olin unelmoinut, mutta nyt olen kyllä oppinut huomaamaan miten vaihdon kanssa kaikki voi tuntua menevän huonoinpaan mahdolliseen suuntaan, mutta silti huomaa olevansa mielettömän onnellinen vallitsevasta tilanteesta. Olen nimittäin tosi innoissani Maipuun muuttamisesta, sillä se on alkanut vaikuttaa lämminhenkiseltä ja suloselta kaupungilta. Kaikki siellä kuulemma jo tietävät minusta (ei paineita) ja olen ilmeisesti/toivottavasti ihan tervettullut. Ensimmäinen host perheeni vaikuttaa tosi mukavalta ja paikalliset koulukaverini, joille olen jutellut ovat ihan mielettömän ystävällsiä. Myös argentiina alkaa tuntua tosi oikealta vaihtoehdolta sillä on niin hienoa oppia espanjaa ja päästä kokemaan se kuuluisa latinolaiskulttuuri (ja tietysti ne argentiinaaiset pihvit). Kuulemani Latinalaisessa Amerikassa on myös ihania ihmisiä ja menen oikein mielelläni tarkistamaan asian itse.
Tulipa nyt aika pitkä postaus, mutta siinä on sillä lailla melko tiivitetysti mitä olisin saattanut kevään ja kesän aikaan kirjoitella, jos olisin saanut jotain aikaan. Toki jäi vielä kerrottavaa, mutta siitä sitten myöhemmin.
Hello! I thought I should write a blog so my friends and relatives can read what I'm up to in Argentina and I figured I could write in English too so my foreign friends will be able to follow my year as well. Of course I won't write in English as much as in Finnish.... mostly cause I'm lazy. But I'll do my best.
So, an exchange year has been a dream of mine for so long that I think it was going to happen at some point anyway. I just want to see the world so bad. Every time I returned home from a trip abroad I always want to go back immediately. At the moment moving to Argentina feels so great and I'm super excited to go.
At first I thought I should go on an exchange after my second year of high school, so I didn't apply in September when the other Rotary exchange students did. Later it was too late even if I changed my mind. But in November a friend of mine who was an exchange student in Mexico told me that Kitee Rotary club didn't have and exchange student for next year and that might be an opportunity for me to get to go on an exchange next year. So I decided now or never. By some miracle I became a Rotary exchange student and I'm so grateful for it.
After that my applying process happened really fast and even my country options were decided in bit of a hurry. In the end they were New Zealand, Canada, Argentina and Italy. In February I got an email telling me that I'm going to Argentina. First I was very disappointed because I would have wanted to go to a country where they spoke English. But then i really started to like the idea of moving to Latin America. A few months later I got to know my host city and that too wasn't exactly what I had been dreaming about. In a few days I'm moving to Maipu which is a small place with 10000 inhabitants (you can see the location in the map above). I would've rather gone to a big place. But now I'm actually really happy with my host city and my host country and I don't think I would want to go anywhere else anymore. Maipu seems to be a really sweet place and the people there seem super friendly. I'm also very excited about learning Spanish and getting to know the culture in Latin America. I hope this is going to be a great year.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti